Pöytäryhmä uudelle terassille

Nyt näitä täytyy urakalla tänne laitella, että voin niihin sitten joskus palailla ja ihmetellä mitä on tullut tehtyä. Näitten tuolien keräämisen/maalaamisen aloitin jo kesällä 2014 ja tänä kesänä löysin pari lisää. Ulkorakennuksesta löytyi muutama sopiva ovi pöydänkansiksi. Toinen päätyi keskeneräiselle kuistilla pöydäksi, joka on tällä hetkellä pullollaan maaleja ja kaikkea muuta remonttitilpehillaa. Kauniimman värinen päätyi ulos värikkäiden tuolien kaveriksi. Höyläpenkki ei ole vanha, vaan sisälsi mm. vesivaneria joten ihan hyvällä omallatunnolla maalasin sen ilmaiseksi saadulla ulkomaalin lopulla. Ihastuin erityisesti noihin kaukaloihin kannen alapuolella ja päällä. Näin heti mielessäni mitä niihin tulee. Ja kyllä tähän mieheni rakentamalle isolle terassille kelpaa kaikkea ratustella.

Kirjahylly

Vähän tämä tauko taas venähti. Neidonkammari alkaa olemaan viittä vaille valmis. Vanhaan oviaukkoon väsäsin pienen kirjahyllyn. Ensin laitoin styroksin vanhan oven päälle ja sen päälle vedin tapetin. Pääosin ihan itte tein, mutta loppumetreillä huusin miehen apuun hyllyjen kiinnittämisessä oviaukkoon.

Tuvasta takan edestä siirsin soman tuolin lukutuoliksi pystymuurin eteen, kun siihen löytyi kirpparikierroksella sopiva istuintyyny. Tarkoitus oli siihen pehmusteet itse väsätä, mutta nyt en taida viitsiä.

Listoja kirjahylly vielä ympärilleen kaipaa, mutta nyt on muita kiinnostavampia projekteja meneillään.

DIY aarikka

Olen aina ihaillut Aarikan kynttilänjalkoja, mutta en ole koskaan malttanut ostaa. Bongasin kirpputorilta muutaman sorvatun kynttilänjalan ja sain idean.

Maalasin kynttilänjalat hennon vaaleanpunaisella ja ostin valkoisia puuhelmiä ja tadaa, mulla on "aarikat"

Samaan syssyyn maalsin kirpparilta löytämäni pikkuisen pöydän ja jalkalampun jalan. Mieheni totesi lampun nähdessään ettei voisi rumempi olla :D.

Ei se vissiin enää kovin ruma ole, kun sanoi kaiken sopivan hyvin yhteen.

Neidonkammariremppaa

Alakerrassa on tuvan ohella kaksi kamaria. Tämä on niistä se isompi ja siitä tulee tyttäremme ja kaikkien suvun tyttöjen kammari, kun mökillä vierailevat. Tästä lähdimme liikenteeseen:

Aloitimme rempan ylhäältä ja siirryimme alaspäin. Pesimme katon maalipesulla ja sutaisimme valkoista pintaan.

Sitten revimme kuusi kerrosta tapetteja:

. Yhdelle seinälle tuli paneelit.

Ja kahdelle muulle tuli tapetit. Perhostapetti sai tyttäreltä peukkua ja löytyi sopivasti alelaarista 6 euroa rulla. Valkoinen oli vähän tyyriimpää, mutta edullista sekin. Piti löytyä tarpeeksi neutraali perhosille kaveriksi, mutta silti yksinäänkin toimiva.

Muovimaton tilalle tuli mäntyinen lattia.

ja maalattuna

Listatkin vielä puuttuu, mutta piti jo muutama kaluste sinne änkeä.

Takkanurkkauksen värkkäilyä

Tuvassa oli iso leivinuuni, oikea rohjake. Tarkoitus oli se korjata, mutta miehen sitä sisältä putsatessa romahti iso kasa tiiliä tulipesään ja totesimme, että juu ei. Siispä se sai purkutuomion. Yllättävän sutjakkaan sen purkaminen sujui, kun tiilet ei olleet mitenkään erityisen hyvin kiinni. Säästimme kaikki tiilet siltä varalta, että niille jotain uusiokäyttöä keksimme. En löytänyt yhtään kuvaa leivinuunista, muuta kuin isommaksi osaksi purettuna tuon sänkyaarteen takana.

Kovasti pohdittiin mitä siihen tilalle ja mitä se saa maksaa. Savenmaalta löydettiin Saimaa-takka. Se oli sopivan pieni, mutta tarpeeksi isolla lasiluukulla.

Takan taakse mies muurasi vanhan takan tiilistä seinäkkeet. Toivoin, että vanhat tiilet jää näkyviin ja seinämät eivät ole liian säntillisesti muurattu vaan näyttää rouhealta. Toivoin myös, että päälle tulee tilaa tuikuille ja muille aarteille.

Olemme olleet tyytyväisiä valintaamme.

Torin parasta antia vol 1

Mää oon Tori.fiin ihan koukus. Mun tulee melkein päivittäin käytyä lähialueiden anti katsastamassa Nämä kaikki olen löytänyt torin kautta: Tämä oli ensimmäinen ostos mökille, vaikka se oli vielä ihan kaaostilassa. Vaunut ei ihan tyhjänpanttina ole, vaan toimittavat tärkeää torkkupeittokaapin virkaa. Mies kyllä totesi näitä hakiessa, ettei kai me nyt enää vaunuja tarvita.

. Seuravaa sänkyä ihailin pitkään, mutta ajattelin olevan vähä liian tyyris mun budjetille. Miehelle tätä näytin ja totesi, jotta onpas ruma. Tuli niin mun unihini, jotta pakko oli melko röyhkeä tarjous heittää. Pyynti oli 300 € ja mää tarjosin 200. Kätehenhän se jäi. Ajattelin, että mites mää tän miehelle selitän. Mies vaan totesi, jotta koskas mennään hakehen. On vissiin melko tottunut mun aivoituksiin :).

Toista sänkyä ei enää pitänyt hankkia, muttaku...tämä oli Jalasjärven malli jaja niin ihana <3.

. Valkoinen piti päätyä toiseen kamariin ja vihreä toiseen. Valkoinen majoittui kuitenkin mukavasti keskelle tupaa hajotetun leivinuunirohilaan viereen. Eli tuohon, missä vihreä sänky on kuvattuna. Tuvassa on nyt mukavasti istumatilaa kolmen runkopatjasängyn ja tuon sivustavedettävän ansiosta. Pienellä porukalla ollessa kaikki voivat mukavasti löhöillä ja parantaa maailmaa. Laitan myöhemmin kuvia, mitä tuolle leivinuuninurkalle tapahtui.

Minusta tulee isona...ja muita aarteita.

Tarkoituksena on ollut sisustaa mökkiä pienellä rahalla, mutta silti omista mieltymyksistä suuremmin tinkimättä. Osa löydöistä on mukavan kluhmuisia ja sopivat mökin henkeen. Muutamat ovat vaatineet maalaamista. Alla oleva hyllyn/penkin löysin paikalliselta kirpparilta ja se oli muodoltaan silmääni kaunis ja kooltaan sopiva. Väri ei vaan miellyttänyt yhtään. Siispä hylly sai hentoista "purkkaa" niskaansa. Värisävyn hain tuvan tapetin kukkasista.

Seuraava aarre löytyi torin kautta parilla kympillä. Alunperin oli tarkoitus verhoilla tuoli uudestaan, mutta kuosi oli tuolin malliin niin sopiva, että päätin yrittää puhdistaa sen. Ihan täysin puhdasta en siitä saanut, mutta ikävän ummehtuneen hajun sain siitä poistettua ja valkoisella lampaantaljalla sai pelastettua loput.

Pöytäryhmän löysin synnyinkuntani kierrätyskeskuksesta. Olin tyttäreni kanssa menossa kyläilemään anopille, mutta hän ei ollutkaan kotona. Menimme kuluttamaan aikaa kirppareille ja kierrätyskeskukseen. Pöytäryhmään ei ollut laitettu hintaa ja sitä tiedustellessani myyjä kertoi, että tuli juuri eikä hintaa vielä ole. No, jatkoimme kiertelyä ja kävin vielä toistamiseen hintaa tiedustelemassa. Olin kotipaikkakuntani kirpparilta havitellut vastaavia tuoleja, mutta 25/kpl hintaan en malttanut ostaa. Kierrätyskeskuksen myyjä heitti lonkalta, että olisiko 40 € liikaa. Suurempia miettimättä tein kaupat, olin henkilöautolla liikenteessä. Juuh, hikihän siinä tuli. Pöydän jalan ja tuolit sain taiteiltua autoon, mutta kannen jätin toviksi odottelemaan. Veimme auton mummulaan(=anoppilaan) ja lähdimme kävellen hakemaan kantta. Pyörätietä pitkin ei matka ole varmaankaan kuin reilun kilometrin, mutta kantta pyöritellessä se tuntui tuskastuttavan pitkältä (ja pääsin toviksi suvun naurunaiheeksi :D). On se hieno <3.