Syömisellä on aloitettava :D

Tää bloginpito ei oikein luonnaa, mutta aina sitä joskus innostuu ;).
Minun on jaettava tämä kokolihahampurilainen teidän kanssanne.
Kyllä tällä nälkä lähtee. Jos haluatte tällaisen kokolihahampurilaisen naamariinne vetää, niin suosittelen käyntiä Jalasjärevellä. Grilli löytyy Lennolin tehtaanmyymälän vierestä.

Ja sitten jatketaan arjen kauneudella:
Tällaiselta näytti Norsun katto tässä eräänä aamuna. Osasi olla todella kaunis <3.
Ja sokerina pohjalla minun uudet silmälasini :DOstin Eyeniltä kolmet yhden hinnalla. Rillejä odotellessa meni firma konkkaan ja luulin, että kolmansia en sitten saa... sainhan minä... tee se itse- rillit. Nuo pyöreät ovat ne varsinaiset hiotut linssini. En ole vielä päättänyt käytänkö teippiä vai kuumaliimaa kiinnitykseen :D. Jane suositteli teippiä ja taidan teippiin vähitellen kallistua...
Ja raporttini päätän tällä kertaa tähän. Ensi kerralla saattaa jo olla jotain käsitöitä näytillä.

Kaikkea on kokeiltava

Tässä jo jokusia viikkoja sitten valmistuneet sukat. Joku sanoi, että tuossa langassa hukkuu hyvä pitsimalli. Itse tykkään siitä, että tuo pitsimalli sekoittaa raidat epämääräisemmiksi :D.
Ja lankana Novitan Marjaretkeä.Ja tämän ihanan taivaan ikuistin viime viikolla, kun ajelin töistä illalla kotiin . Parhaimmat hehkut ehti mennä, kun matkalla oli tietyö, enkä voinut heti pysähtyä .
Minulla on ollut pyrkimyksenä opetella joka vuosi uusi kädentaito. Tässä olisi tämän vuoden opettelun aihe:Suurimman osan loimista on allekirjoittanut niisinyt. Ja alla vielä kuva, josta voi vähän kaitaliinan lopullista ulkomuotoa hahmottaa. Kuvasta ei näy, mutta sieltä löyty kapeat raidat myös vihreää.

Laiska päiväkirjan kirjoittaja...

on myös huono bloggaaja. Mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan ;).

Kaikenlaista on valmistunut, mutta kuvaksi asti ei ole monikaan vielä päässyt.
Novitan Nalle Coloria piti ostaa, kun halavalla sai. Ja yhdestä kerästä syntyivät sukat (jäi kerästä kyllä poikanen jäljelle).Bongasin Elämänlankaa blogista Sunday Swing-sukat ja muokkasin hivenen silmukkamääriä lankaani ja kapeaan, mutta niin piiiiitkään jalkaani sopiviksi. Malli ei kovin hyvin kuvasta näy, mutta parempaa ei ole nyt tarjolla ;). Lanka siis Novitan Nalle Coloria, puikot 3 ja 12 silmukkaa puikolla.

Ja seuraavat myös Novitaa. Lankana Marjamatkaa ja malli Ravelrystä tää, tosin ryöväsin vaan sen mallineuleen enkä sitten ohjetta sen tarkemmin seurannut... ja puikot taas 3 ja 12 puikolla...

Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä kirpparilöytö . Lasilautaset Humppilan lasia ja kahvikupit jotain englantilaista. Lasiset 2 € kappale ja kupit 1 €, näitä 8 kipalesta kaikkia. En voinut näitä jättää, kun olivat niin herkulliset. Olen ilmeisesti täysin parantunut vihreäkammostani :D.

Yhtä leveä kuin pitkäkin

tuli tästä tunikasta. Sitä vähän yritin hoikistaa lykkäämällä pesukoneeseen ja roikkottamalla narulla. Kaula-aukko venähti niin, että meidän neiti voisi kaulanaukosta ihastella napaansa (tai ainakin melkein). Eli siitä tuli sitten mulle tunika. Vyötäisille meinaan vielä tehdä jonkin sortin nyörit, että saan vähän ylimääräistä leveyttä kavennettua... tai sitten purkaan :D.

Hihattimen tyttö saa sentään pitää.

Ihan hyvään käsitykseen siitä ei pääse miltä näyttää, kun roikkuu henkarilla. Isäntä sitten kuvaa, kun muistan kiskoa ylle.

Ai niin meinas vallan unohtua. Tunikan malli on uudesta Novitan lehdestä ööö... malli 37. Silloin harvoin, kun teen ohjeesta niin pieleenhän se tietty menee. Ja hihattimen malli on ihan vaan hatusta = kaksi putkea ja välissä suora kaitale :D. Siis ihan putkiaivoilla vaan...

Mistä näitä laukkuja oikein tulee?

Minulla on jokin ihmeellinen pakkomielle tehdä joka vaatekappaleelle, jonka neulon, kaveriksi laukku. Niinpä oli pakko tälle tehdä kaveriksi tämä.
Juuh, vaaleanpunaista taas :D. Topin jätin jotakuinkin entiselleen, mitä nyt virkkasin loput Marks & Kattensin Caratista topin kaulanaukkoon. Nyt on se lanka tuhottu( jos ei lasketa niitä jotka ovat ihan punaisia keriä samaa lankaa).
Ja ihanaiset kahvat ovat kotoisin täältä.
Ja vaaleanpunainen Cocos on kohta tuhottu. Tein tytölle hihattimen ja topin. Tosin toppi on purkutuomion alla, kun on liian leveä yläosastaan...

Virkanaiselle?

Käviskös tämä kravatti virkanaiselle ;) ... tai vähemmän viralliselle mulle? Varsinkin noin ryppyisen paidan kanssa...

Vielä himpun verran Noroa jäi, joten täytyy siitä kehitellä jotain. Himoiten kyllä sitä nettikauppojen hyllyltä katselin lisää, mutta toistaiseksi jätin tilaamatta.
On vallan unohtunut noiden alejen huumassa, että piti yrittää tuhota aina yksi lankasorttimentti kokonaan... eikä ostaa lisää. Noita vaan tuntuu löytyvän joka kolosesta noita keriä ;)

Laukullinen Noroa...

siis käsilaukullinen, tosin aika iso :). Tälle on tulossa jotain kaveriksi, mutta ei kuitenkaan hihatin. Se on kostutettuna silityslaudanpäällä.

Ja laukku, joka on odottanut jo monta kuukautta kasaamistaan. Lanka on muistaakseni Novitan Nina. Tein ensin hihattimen ja sukat. Hihatin on ollut kovassa käytössä ja taitaa olla jo hivenen nukkainenkin. No nyt on laukku vihdoin kasassa :D .

Ja viimeisimpänä jonkun onnellisen auto... ei valitettavasti minun. Olimme viime lauantaina Kauhajoella kiihdytysajoissa ja sieltä bongasin monta upeaa autoa.

Omasta päästä ja loput puusta

Pisti Jane ajattelemaan, kun moitti minun suppeaa väriskaalaani :D. Siispä tästä ei nyt löydy ripaustakaan punaista.

Kaulakoru ja rannekoru sisältävät puuhelmiä ja ruosteenruskeaa kapeaa satiininauhaa. Jorisan lähettämät puuhelmet lojuivat edelleen paketin avaamisen jäljiltä pöydällä. Siispä oli vihdoin aika tarttua niihin. Olivat elämäni ensimmäiset puuhelmikorut, mutta tuskin viimeiset... näitä on nimittäin hurjasti vielä jäljellä.

Ja vielä lähikuvaa virkkauksesta.

Tätä oli hauska tehdä, joten varmaan tartun koukkuun koruilumielessä toistekin. Kaulalla on ihan hauskan näköinen, mutta ei tuo kaulakuva itseltä oikein suju... siis omasta kaulasta.

Vilénismiä

Seuraavista ostoksistani saan syyttää Tulihan tehtyä blogin Terhiä ;). En olisi tiennyt laisinkaan mistään lanka alesta ilman häntä. Onnekseni monta Suloa oli ehtinyt ennen minua, joten saaliini jäi melko pieneksi.

Tosin aiemman varaston huomioiden nämäkin ovat liikaa. Olivat kuitenkin niin kauniita, että ihan vängällä änkeytyivät kärryyni :D

Todistaakseni, että joskus jotain langoista syntyykin ...

Nämä langat on Tapion kaupasta. Kuvausteknisistä(=huono kuvaaja) syistä johtuen värit vääristyy.

Kirjava on Marks & Kattens Carat, sävy 1895 ja yksivärinen Sandnesgarn Mandarin Petit, sävy 4301. Vielä on harkinnassa, että purkaan tuota alaosaa ja teen siitä vähän kellottavan. Parempi puoliskoni oli tästä vallan kauhuissaan ja sanoi että haetaan lisää lankaa ja voin tehdä uuden johon teen toisenlaisen helman. Minähän en tästä kieltäytynyt eli ensi viikonloppuna pääsen taas hypistelemään lankoja :D. Tosin saatan silti tuon purkaa... teen sen vain niin ettei kultu näe.

Niin ja jos jotain malli kiinnostaa niin jokusia vuosia sitten oli Kauneimmissa Käsitöissä toppi johon kovasti ihastuin. Malli oli vaan harmikseni suunniteltu huomattavasti pienemmälle rintavarustukselle. Niinpä kovasti jouduin mallia muuttamaan, mutta sieltä idea on kuitenkin kotoisin.

Onhan minulla pääkin ;)

ja ihan iso onkin :D. Isäntä sanoi, että on ihan hoopoa ottaa kuvat ilman päätä, joten ei olla sitten hoopoja.

Tämä hihatin on ollut jo yli kuukauden valmis, mutta langan päät jäi päättelemättä. Ja kuvista huomasin, että kyynärpäiden tienovilla (molemilla puolin) on langan päät livahtaneet väärälle puolen. Jos en väärin muista, niin lanka on Novitan Havaji... tai jokin muu aurinkoinen paikka.

Mieheni isosiskolle tein samanlaisen, mutta kapeammilla hihoilla.

Ja viimeisenä kuva synnyinkotoni pihapiirissä kasvavasta männystä. Janen sanoja lainatakseni "Jos männyllä on tilaa, eikä kukaan sitä kurita, se kasvaa leveäksi ja matalana. Silloin se on kaunis. "

Asioita joita arvostan

Tässä ensimmäisessä kuvassa ilmenee kaksi asiaa joita arvostan: suklaa ja kirjat. Siinä on aivan ihania reseptejä ja se on jotenkin ihanan täyteläisen suklaan tuntuinen kansiensa ansiosta.

Seuraavassa kuvassa on ihana pellavafroteematto, jonka sain mieheni isosiskolta kiitokseksi parista neulomuksesta. Se on kaunis ja tuntuu aivan ihanalta jalkapohjissa ja se on kotoisin Jokipiin pellavalta (sieltä mistä laukkujeni vuoritkin). Arjen ylellisyyttä. Kiitos Päivi!

Ja sokerina pohjalla : Olen jo pitkään arvostanut ja ihannoinut Jane Myrskyn upeita lamppulasihelmiä. Minulla on onni niitä omistaa, mutta lisä ei ikinä pahaa tekisi. Kuvaa ei minulla ole tarjolla, mutta minulla on jotain parempaa. Jos haluat voittaa arvonnassa Janen upean korun, kannattaa mennä tuonne.

Ja laukulle kaveriksi...

hihatin. Edestä

ja takaa.

Kylläpäs mun hartiat näyttää leveiltä( ja olisin tietysti voinut tukallekin tehdä muuta kuin kietaista hassahtaneelle nutturalle). Lankana Novitan Cocos. Hattarakassin pikkusiskokin valmistui, mutta näyttää melkein samalta kuin isosiskonsa. Siispä siitä on turha kuvaa napata. Tänään pistän sen pakettiin ja lähtee muille maille vierahille. Vähän mua jänskättää tykkääkö saaja.

Aina on aikaa hempeilylle

Vai mitä sanotte tästä väristä, oi kaikki vaaleanpunaisten ystävät?

Tälle on tulossa pikkusisko ( jonka kyllä aloitin ensin, mutta tämän nähtyäni alkoi kaipaamaan muutosta). Ja tässä vielä hattaran vuorista kuvaa.

Vuori on pellavaa ja kotoisin täältä.

Jokainen itseään kunnioittava

neulebloggaaja on käynyt täällä ;).

Olimme menossa kiihdytysajoihin, mutta niitä ei sitten ollutkaan. Tulipa sitten mieleeni , että Päntäne oli jossain lähellä Kauhajokea ja Tapion kauppaan oli sitten päästävä. Kultainen mieheni lupautui heti, vaikka lankavarstoni ovatkin jo ennestään ihan tarpeeksi mittavat.

Olo oli kaupassa kuin Liisalla ihmemaassa. Ihania värejä ja laatuja. Onhan se ihan eri asia hypistellä niitä lankoja kuin katsella kuvista.

Juu tarttuihan sitä jotain matkaankin...

Ja tässä sisältö leviteltynä. Niin juu paitsi Jengat(4 kerää), jotka sain kaupanpäällistä. Kukaan ei varmaankaan arvaa lempivärejäni :D.

Ja olihan minun tämäkin ostettava, kun sitä olen monessa blogissa nähnyt ylistettävän. Taitaa olla kallein yksittäinen kerä, jonka olen ikinä ostanut. Paitsi, että siinä onkin 100 g eli taitaa 50 g kerä voittaa, kun hinta hipoo tuon 100 gramman kerän hintaa. Herkulliset värit siinä kuitenkin on.
Ahmed Ahne minussa on niin onnellinen... taas hetken aikaa.

Soon ny sitte valamis...

Tätä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, kun on ollut ruokatuntien käsityö( ja ruokaTUNTI on puoli tuntia).

Tässä oli vielä epämääräinen nytty ja lupaus muusta kuin huivista. Ruutu oli niin kiva, että sitä oli kokeiltava, mutta tiesin ettei huivia tule pidettyä. Tämä on siis ponchon ja paidan risteytymä. Sivut on ihan auki ja yhdistyvät vasta hihoissa. Tässä on siis paljon suklaansyöntivaraa :D

Ihan omin käsin...

kasasin tämän penkin. Öljytä vielä täytyy, kun on kököttänyt jo viime syksystä varastossa. Tämä on vilenismin tulosta= oli pakko ostaa kun sai halavalla. Haaveilen tässä hörppiväni kuumaa kaakaota aamutuimaan.

Ja olenhan minä muutaman korunkin saanut aikaan. Yksi rannekoru unohtui kuvata, mutta jotain on sentään tarjolla. Valmisketjua ei ole pahemmin tullut käytettyä, mutta nyt tuli sitäkin kokeiltua. Janella joskus näin aivan ihanaa ketjua ja saman tyylistä hain, mutta unohtui tilatessa tarkastaa ne mitat. Niinpä ketjuun mahtui vain 0,6 mm lanka ja ainoastaan yhteen kertaan. Siispä tämä saneli todella paljon millainen korusta muotoutui.

Niissä on Satuhelmen sardonyks sydämiä ja hopeaa. Korvikset ovat melko pitkät, mutta vaihteeksi niin kivan heiluvat.

Kaikki tarpeellinen

Tämän rannekorun helmilöiset ovat kaikki kotoisin Satuhelmen kiitospussukasta. Ihan mielivärejäni :D.

Ja amuletit ja muut hopeat ovat kotoisin mikä mistäkin. Korussa on kuitenkin mukana paljon tarpeellista: käsilaukku, kolme kenkää, avain, ruusu ja pyykkipoika. Ainakin hakaneulan vielä tahtoisin, mutta ei ole vielä löytynyt... tai on mutta on aina loppu. Lisäilen tykötarpeita kunhan sopivia löytyy.

Perheenlisäystä

Tänään kotiin tullessani minua odotti mukava yllätys Harjavallan suunnalta. Kuviopunsseli/meisti perheeni kasvoi kahdella uudella jäsenellä

Jokohan näitä alkaa olla tarpeeksi... luultavasti ei...

Ja sokerina pohjalla Jorisan (en osaa liittää hienosti Hopeahelmeen, joten tässä linkki http://hopeahelmi.blogspot.com/) tekemät korvikset, kun tiesin kolme ärrällä alkavaa automerkkiä:D.

Vaikka minä olen itse väkertänyt kymmeniä korvakoruja eli niitä on todella runsaasti, niin nämä oli heti laitettava korviin. Joskus on mukava saada toisenkin tekemiä koruja ja niistä on jotenkin ilahtuneempi kuin omatekemistään. Kiitos Jorisa :D!

Ne kaverit...

sille rannekorulle ovat tässä

Ei mitään huippudesignia, mutta tykkään kovasti itse. Ja satuin löytämään vielä juuri samaa sävyä hiusdonitsin, jolla sain hiukset korkealle ponnarille. Muuten olin ihan mustissa... ja se muotiblogistani tältä erää :D

Riittääkö kaksi päivitystä päivässä :D ?

Ostin iiiiisoja helmiäislätkiä ajatuksena tehdä niistä korut kuvausalustana olevalle puvulle. Rannekorun olen saanut valmiiksi ja illan aikan pitäisi vielä kaulakoru ja korvikset väkertää.
Keskellä on Etsystä ostettu muovilätkä(2 vielä jemmassa) joka oli jotenkin niin nostalginen, että oli pakko ostaa. Lätkä on kehystetty delicoilla.
Vaaleanpunaisena olisi täydellinen ;)

Tästä se alkaa...

Olen aina harmitellut, kun ei ole koskaan tullut pidetyksi päiväkirjaa omista käsitöistäni. Joskus vuosia sitten aloitin kansion johon jaksoin muutaman kuukauden laitella kuvia ja suunnitelmia ompelutöistäni, mutta sitten se vaan lopahti.

Tämä on uusi yritys... toivottavasti parempi.

Ja aloitetaan dominoneulehuivista, josta ei tule huivia ensinkään. Joskus ehkä paljastuu, mikä tästä tuli. Kukkaroa ei kuitenkaan, kun on siihen ihan liian iso.

Ohjeen bongasin http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=113&d_id=11 tuolta.

Sen valmistuminen on pitkässä liemessä, kun oli miehen siskolle tehtävä parit hihattimet... ja itselle myös :D. Omistani kuvia myöhemmin ja ehkä joskus myös niistä natolle (vai kälylle?) menneistä.