Aina on aikaa hempeilylle

Vai mitä sanotte tästä väristä, oi kaikki vaaleanpunaisten ystävät?

Tälle on tulossa pikkusisko ( jonka kyllä aloitin ensin, mutta tämän nähtyäni alkoi kaipaamaan muutosta). Ja tässä vielä hattaran vuorista kuvaa.

Vuori on pellavaa ja kotoisin täältä.

Jokainen itseään kunnioittava

neulebloggaaja on käynyt täällä ;).

Olimme menossa kiihdytysajoihin, mutta niitä ei sitten ollutkaan. Tulipa sitten mieleeni , että Päntäne oli jossain lähellä Kauhajokea ja Tapion kauppaan oli sitten päästävä. Kultainen mieheni lupautui heti, vaikka lankavarstoni ovatkin jo ennestään ihan tarpeeksi mittavat.

Olo oli kaupassa kuin Liisalla ihmemaassa. Ihania värejä ja laatuja. Onhan se ihan eri asia hypistellä niitä lankoja kuin katsella kuvista.

Juu tarttuihan sitä jotain matkaankin...

Ja tässä sisältö leviteltynä. Niin juu paitsi Jengat(4 kerää), jotka sain kaupanpäällistä. Kukaan ei varmaankaan arvaa lempivärejäni :D.

Ja olihan minun tämäkin ostettava, kun sitä olen monessa blogissa nähnyt ylistettävän. Taitaa olla kallein yksittäinen kerä, jonka olen ikinä ostanut. Paitsi, että siinä onkin 100 g eli taitaa 50 g kerä voittaa, kun hinta hipoo tuon 100 gramman kerän hintaa. Herkulliset värit siinä kuitenkin on.
Ahmed Ahne minussa on niin onnellinen... taas hetken aikaa.

Soon ny sitte valamis...

Tätä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, kun on ollut ruokatuntien käsityö( ja ruokaTUNTI on puoli tuntia).

Tässä oli vielä epämääräinen nytty ja lupaus muusta kuin huivista. Ruutu oli niin kiva, että sitä oli kokeiltava, mutta tiesin ettei huivia tule pidettyä. Tämä on siis ponchon ja paidan risteytymä. Sivut on ihan auki ja yhdistyvät vasta hihoissa. Tässä on siis paljon suklaansyöntivaraa :D

Ihan omin käsin...

kasasin tämän penkin. Öljytä vielä täytyy, kun on kököttänyt jo viime syksystä varastossa. Tämä on vilenismin tulosta= oli pakko ostaa kun sai halavalla. Haaveilen tässä hörppiväni kuumaa kaakaota aamutuimaan.

Ja olenhan minä muutaman korunkin saanut aikaan. Yksi rannekoru unohtui kuvata, mutta jotain on sentään tarjolla. Valmisketjua ei ole pahemmin tullut käytettyä, mutta nyt tuli sitäkin kokeiltua. Janella joskus näin aivan ihanaa ketjua ja saman tyylistä hain, mutta unohtui tilatessa tarkastaa ne mitat. Niinpä ketjuun mahtui vain 0,6 mm lanka ja ainoastaan yhteen kertaan. Siispä tämä saneli todella paljon millainen korusta muotoutui.

Niissä on Satuhelmen sardonyks sydämiä ja hopeaa. Korvikset ovat melko pitkät, mutta vaihteeksi niin kivan heiluvat.

Kaikki tarpeellinen

Tämän rannekorun helmilöiset ovat kaikki kotoisin Satuhelmen kiitospussukasta. Ihan mielivärejäni :D.

Ja amuletit ja muut hopeat ovat kotoisin mikä mistäkin. Korussa on kuitenkin mukana paljon tarpeellista: käsilaukku, kolme kenkää, avain, ruusu ja pyykkipoika. Ainakin hakaneulan vielä tahtoisin, mutta ei ole vielä löytynyt... tai on mutta on aina loppu. Lisäilen tykötarpeita kunhan sopivia löytyy.

Perheenlisäystä

Tänään kotiin tullessani minua odotti mukava yllätys Harjavallan suunnalta. Kuviopunsseli/meisti perheeni kasvoi kahdella uudella jäsenellä

Jokohan näitä alkaa olla tarpeeksi... luultavasti ei...

Ja sokerina pohjalla Jorisan (en osaa liittää hienosti Hopeahelmeen, joten tässä linkki http://hopeahelmi.blogspot.com/) tekemät korvikset, kun tiesin kolme ärrällä alkavaa automerkkiä:D.

Vaikka minä olen itse väkertänyt kymmeniä korvakoruja eli niitä on todella runsaasti, niin nämä oli heti laitettava korviin. Joskus on mukava saada toisenkin tekemiä koruja ja niistä on jotenkin ilahtuneempi kuin omatekemistään. Kiitos Jorisa :D!

Ne kaverit...

sille rannekorulle ovat tässä

Ei mitään huippudesignia, mutta tykkään kovasti itse. Ja satuin löytämään vielä juuri samaa sävyä hiusdonitsin, jolla sain hiukset korkealle ponnarille. Muuten olin ihan mustissa... ja se muotiblogistani tältä erää :D

Riittääkö kaksi päivitystä päivässä :D ?

Ostin iiiiisoja helmiäislätkiä ajatuksena tehdä niistä korut kuvausalustana olevalle puvulle. Rannekorun olen saanut valmiiksi ja illan aikan pitäisi vielä kaulakoru ja korvikset väkertää.
Keskellä on Etsystä ostettu muovilätkä(2 vielä jemmassa) joka oli jotenkin niin nostalginen, että oli pakko ostaa. Lätkä on kehystetty delicoilla.
Vaaleanpunaisena olisi täydellinen ;)

Tästä se alkaa...

Olen aina harmitellut, kun ei ole koskaan tullut pidetyksi päiväkirjaa omista käsitöistäni. Joskus vuosia sitten aloitin kansion johon jaksoin muutaman kuukauden laitella kuvia ja suunnitelmia ompelutöistäni, mutta sitten se vaan lopahti.

Tämä on uusi yritys... toivottavasti parempi.

Ja aloitetaan dominoneulehuivista, josta ei tule huivia ensinkään. Joskus ehkä paljastuu, mikä tästä tuli. Kukkaroa ei kuitenkaan, kun on siihen ihan liian iso.

Ohjeen bongasin http://www.garnstudio.com/lang/fi/visoppskrift.php?d_nr=113&d_id=11 tuolta.

Sen valmistuminen on pitkässä liemessä, kun oli miehen siskolle tehtävä parit hihattimet... ja itselle myös :D. Omistani kuvia myöhemmin ja ehkä joskus myös niistä natolle (vai kälylle?) menneistä.